Viikot 15-21: Norja jääköön taa
Moikka!
Onpas päässyt unohtumaan tämän blogin päivittäminen. Noh, nyt kertaheitolla sitten kerrotaan muutamat kuulumiset viimeisen kuukauden ajalta sekä jäähyväiset Norjalle. Tätä kirjoittaessa istun lentokentällä odottamassa lentoa Suomeen. Ystäväni Olan sanoin: "Kaiken hyvän on loputtava aikanaan".
Norjan kansallispäivä
Ensimmäiseksi kurkataan liki kuukauden päähän 17. päivään toukokuuta, Norjan kansallispäivään (tai tarkalleen ottaen perustuslakipäivään, Norjan perustuslain julkistamisen kunniaksi). Vieraanani tätä päivää ihmettelemässä olivat Säde ja Alva (tiiminimeltään Grünne) ja olipahan siinä päivässä ihmettelemistä. Päivä aloitettiin yhdessä muiden vaihtareiden kanssa brunssilla, josta me sitten pinkaisimme ennen muita seuraamaan lasten paraatia keskustaan. Sinne päästyämme olimme jokainen haltiossamme kansallispukujen kirjosta, kun lähes jokaisella naisella oli päällään Norjan bunad, joka vastaa Suomen kansallispukuja. Värit ja kuviot kertovat mistä henkilö on kotoisin, vaikka niissä ei olekaan niin suuria eroja kuin Suomen kansallispuvuissa. Itse paraati oli mahtavaa seurattavaa, pääsimme aivan paraatin viereen katsomaan ohi marssivia soittokuntia ja Oslon kouluja, joissa lapset innoissaan huusivat "Hip, Hip, Hurraa!". Kuninkaalisetkin nähtiin vilkuttamassa parvekkeella. Tässä tulee vähän kateelliseksi, miksei meilläkin ole tämmöistä itsenäisyyspäivää!
Tästä suuntasimme käymään koululla, missä SKAM sarjaa kuvattiin, ja lopulta päädyimme Grünerlokan "hipsterialueelle" Itä-Osloon. Siellä hämmästelimme lisää itsenäisyyspäivän jatkoja, koska ulkona oli useita bileitä, missä DJ-soitti tanssimusaa kovalla volyymillä ja ihmiset tanssivat kansallispuvuissaan. Hiukan eläväisempää kuin meidän itsenäisyyspäivänä!
Lisää vierailijoita
Seuraavalla viikolla sain myös vanhempani sekä isosiskoni aviomiehineen käymään tänne Osloon. Kiersimme kaikki tärkeimmät nähtävyydet sekä nautimme kesästä oikein norjalaiseen tapaan kertakäyttögrillin äärellä puistossa. Pääsimme myös syöttämään lampaita Hovedoyan saarella!
Tästä seuraavalla viikolla sain taas entiset kämppikseni Akun ja Aapon vieraakseni ja he saapuivat juuri sopivaan aikaan kuoroni Kling Kokoksen kesäkonserttia varten. Noin tunnin mittaisessa konsertissa lauloimme kymmenisen kappaletta, joita olimme harjoitelleet lukukauden aikana. Kyseessä oli ensimmäinen "oikea" esiintyminen "oikean" kuoron kanssa ja se oli niin mukavaa, että pakko on päästä tekemään sitä uudestaan!
Kling Kokos
Kuorosta puheenollen, viime keskiviikkona esiinnyimme omalta osaltani viimeisen kerran kahden kappaleen voimin kandiopiskelijoiden valmistujaistilaisuudessa, jonka jälkeen pidimme kuoron vuosikokouksen sekä jälkipippalot. Kyseisessä kokouksen päätteeksi yllätyksekseni kuoro halusi palkita yhden joukostaan erityisistä sosiaalisista meriiteistä ja työstä kuoron eteen ja tämä palkinto myönnettiin minulle! Olin hyvin positiivisesti yllättynyt ja otettu siitä, että vain puolen vuoden täällä olon aikana olin saanut aikaan jotain positiivista kuoron sisällä. Tätä kuoroa ja sen ihmisiä minulla tuleekin ehkä eniten ikävä täällä saaduista ystävistä.
Hyvästit Oslolle, Norjalle ja ystäville
Ja niin päästään viimeisiin hyvästeihin. Viimeisen kolmen päivän aikana olen hyvästellyt monen monta ystävää, tehnyt monen monta asiaa "viimeistä kertaa" (viimeinen kerta lähikaupassa, viimeinen ruoka tässä asunnossa jne). Kaiken kaikkiaan en olisi voinut odottaa miten hieno kokemus tämä koko vaihto on ollut. Sain useita uusia ystäviä ympäri maailmaa, olen monen monituista kokemusta rikkaampi, sain kokea minkälaista on elää maassa, missä en ymmärrä vallitsevaa kieltä ja ennen kaikkea sain nauttia elämästä. Vaikka on myös mukava saapua takaisin Suomeen (maahan, jossa leipä ei maksa yli kolmea euroa), jään ikävöimään kaikkia näitä ystäviä ja tätä maata. Suunnitelmissa onkin saapua tänne moikkaamaan kuorokavereita jo lokakuussa, eikä se varmaankaan jää viimeiseksi Norjan vierailuksi. Jos jonnekkin pitäisi Suomesta muuttaa, muuttaisin Norjaan. Ja se kertoo jotain.
Ja niin päättyy myös tämän blogin tarina. Koska loin tämän lähinnä kertomaan vaihto-ajastani, en tule jatkamaan tänne postailua Suomessa. Kiitos kaikille, jotka olette jaksaneet lukea jonninjoutavia jorinoitani tämän puolen vuoden ajan. Toivon kaikille hyvää kesää ja moikataan kun tavataan!
Petro
Onpas päässyt unohtumaan tämän blogin päivittäminen. Noh, nyt kertaheitolla sitten kerrotaan muutamat kuulumiset viimeisen kuukauden ajalta sekä jäähyväiset Norjalle. Tätä kirjoittaessa istun lentokentällä odottamassa lentoa Suomeen. Ystäväni Olan sanoin: "Kaiken hyvän on loputtava aikanaan".
Norjan kansallispäivä
Ensimmäiseksi kurkataan liki kuukauden päähän 17. päivään toukokuuta, Norjan kansallispäivään (tai tarkalleen ottaen perustuslakipäivään, Norjan perustuslain julkistamisen kunniaksi). Vieraanani tätä päivää ihmettelemässä olivat Säde ja Alva (tiiminimeltään Grünne) ja olipahan siinä päivässä ihmettelemistä. Päivä aloitettiin yhdessä muiden vaihtareiden kanssa brunssilla, josta me sitten pinkaisimme ennen muita seuraamaan lasten paraatia keskustaan. Sinne päästyämme olimme jokainen haltiossamme kansallispukujen kirjosta, kun lähes jokaisella naisella oli päällään Norjan bunad, joka vastaa Suomen kansallispukuja. Värit ja kuviot kertovat mistä henkilö on kotoisin, vaikka niissä ei olekaan niin suuria eroja kuin Suomen kansallispuvuissa. Itse paraati oli mahtavaa seurattavaa, pääsimme aivan paraatin viereen katsomaan ohi marssivia soittokuntia ja Oslon kouluja, joissa lapset innoissaan huusivat "Hip, Hip, Hurraa!". Kuninkaalisetkin nähtiin vilkuttamassa parvekkeella. Tässä tulee vähän kateelliseksi, miksei meilläkin ole tämmöistä itsenäisyyspäivää!
 |
| Kulkue kulki pitkin pääkatua, Karl Johan Gatea |
 |
| Näin lähelle päästiin kuninkaallisia |
 |
| Lasten marssi |
 |
| Ja näin ensimmäistä kertaa marssikellopelin! En tiennyt tollaisia edes olevan olemassa! |
 |
| Kulkueen päätepiste satamassa |
Tästä suuntasimme käymään koululla, missä SKAM sarjaa kuvattiin, ja lopulta päädyimme Grünerlokan "hipsterialueelle" Itä-Osloon. Siellä hämmästelimme lisää itsenäisyyspäivän jatkoja, koska ulkona oli useita bileitä, missä DJ-soitti tanssimusaa kovalla volyymillä ja ihmiset tanssivat kansallispuvuissaan. Hiukan eläväisempää kuin meidän itsenäisyyspäivänä!
Lisää vierailijoita
Seuraavalla viikolla sain myös vanhempani sekä isosiskoni aviomiehineen käymään tänne Osloon. Kiersimme kaikki tärkeimmät nähtävyydet sekä nautimme kesästä oikein norjalaiseen tapaan kertakäyttögrillin äärellä puistossa. Pääsimme myös syöttämään lampaita Hovedoyan saarella!
 |
| Musta lammas! |
 |
| Lampaat chillailivat varjossa |
Tästä seuraavalla viikolla sain taas entiset kämppikseni Akun ja Aapon vieraakseni ja he saapuivat juuri sopivaan aikaan kuoroni Kling Kokoksen kesäkonserttia varten. Noin tunnin mittaisessa konsertissa lauloimme kymmenisen kappaletta, joita olimme harjoitelleet lukukauden aikana. Kyseessä oli ensimmäinen "oikea" esiintyminen "oikean" kuoron kanssa ja se oli niin mukavaa, että pakko on päästä tekemään sitä uudestaan!
Kling Kokos
Kuorosta puheenollen, viime keskiviikkona esiinnyimme omalta osaltani viimeisen kerran kahden kappaleen voimin kandiopiskelijoiden valmistujaistilaisuudessa, jonka jälkeen pidimme kuoron vuosikokouksen sekä jälkipippalot. Kyseisessä kokouksen päätteeksi yllätyksekseni kuoro halusi palkita yhden joukostaan erityisistä sosiaalisista meriiteistä ja työstä kuoron eteen ja tämä palkinto myönnettiin minulle! Olin hyvin positiivisesti yllättynyt ja otettu siitä, että vain puolen vuoden täällä olon aikana olin saanut aikaan jotain positiivista kuoron sisällä. Tätä kuoroa ja sen ihmisiä minulla tuleekin ehkä eniten ikävä täällä saaduista ystävistä.
 |
| Tällaisen pystin he minulle kouraan antoivat. Liikuttuuhan siinä nyt kuka tahansa |
Hyvästit Oslolle, Norjalle ja ystäville
Ja niin päästään viimeisiin hyvästeihin. Viimeisen kolmen päivän aikana olen hyvästellyt monen monta ystävää, tehnyt monen monta asiaa "viimeistä kertaa" (viimeinen kerta lähikaupassa, viimeinen ruoka tässä asunnossa jne). Kaiken kaikkiaan en olisi voinut odottaa miten hieno kokemus tämä koko vaihto on ollut. Sain useita uusia ystäviä ympäri maailmaa, olen monen monituista kokemusta rikkaampi, sain kokea minkälaista on elää maassa, missä en ymmärrä vallitsevaa kieltä ja ennen kaikkea sain nauttia elämästä. Vaikka on myös mukava saapua takaisin Suomeen (maahan, jossa leipä ei maksa yli kolmea euroa), jään ikävöimään kaikkia näitä ystäviä ja tätä maata. Suunnitelmissa onkin saapua tänne moikkaamaan kuorokavereita jo lokakuussa, eikä se varmaankaan jää viimeiseksi Norjan vierailuksi. Jos jonnekkin pitäisi Suomesta muuttaa, muuttaisin Norjaan. Ja se kertoo jotain.
Ja niin päättyy myös tämän blogin tarina. Koska loin tämän lähinnä kertomaan vaihto-ajastani, en tule jatkamaan tänne postailua Suomessa. Kiitos kaikille, jotka olette jaksaneet lukea jonninjoutavia jorinoitani tämän puolen vuoden ajan. Toivon kaikille hyvää kesää ja moikataan kun tavataan!
Petro
Kommentit
Lähetä kommentti