Ensimmäinen luento Oslossa
Moikka!
Tämä viikko hujahti sen verta kiireellä, etten muistanut paljoa räpsiä kuvia, mutta yritän kuitenkin hiukan kertoilla toisesta kokonaisesta viikostani Norjassa.
Kuten otsikossa tuli jo mainittua, pääsin tällä viikolla jo ensimmäiselle luennolleni! Kurssin nimenä on Comparative and International Education (suoraan suomennettuna Vertaileva ja Kansainvälinen Koulutus), jossa pääsemme vertailemaan eri maiden koulutusjärjestelmiä, keskustelemaan siitä kuinka niistä voidaan oppia ja kaikkea muuta samaan aiheeseen liittyvää. Koska aiheena on monen maan koulutusjärjestelmät, luennoitsija luonnollisesti kysyi onko paikalla suomalaisia ja tituulerasi suomalaisten olevan tämän kurssin supertähtiä. On kuitenkin mielenkiintoista päästä tutustumaan myös muiden maiden koulutusjärjestelmiin, jotta osaisin asettaa omamme uuteen valoon.
Vaikka opinnot jo virallisesti alkoivatkin, oli tämäkin viikko vielä vahvasti täynnä sosiaalista elämää ja ystäviä. Vierailin jo toista kertaa sekä viikinkimuseossa, että kansallisgalleriassa, mutta kävimme tarkastamassa myös kulttuurihistoriallisen museon, jonka viikinkinäyttely oli kuitenkin valitettavasti tällä erää suljettu. Viime viikonloppuna kävimme myös elämäni parhaassa pulkkamäessä, joka oli peräti 2 kilometriä pitkä! Vuokrasimme porukalla omat kelkkamme ja laskimme mäen neljä kertaa läpi. Mäen alas laskettuaan pystyi hyppäämään metroon, joka vei suoraan mäen yläpäähän. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli riittämiin, enkä ole ehkä koskaan ollut niin kylmissäni ja surkeana, kun pitkällä metromatkalla takaisin kotiin. Reissu oli silti kokemisen arvoinen ja suunnittelimme menevämme sinne myös uudelleen joskus, kun rinteet ovat hiukan tyhjemmät ihmisistä.
Ystäväpiirini perustama Come Dine With Me kierros myös jatkui, tällä kertaa Sisselin maittavilla ruuilla. Tämä tapa kokoontua yksi tai kaksi kertaa viikossa jonkun luokse tekemään ja syömään yhdessä päivällistä on ollut yksi mieluisimmista kokemuksista täällä. Tätä kirjoittaessani odotan vieraiden saapumista omaa iltaani varten, jolloin pääsen näyttämään hiukan omia haparoivia taitojani ruuanlaitossa. Wish me luck.
Ensi viikolla loputkin kurssini alkavat, joten saan ehkä vihdoin maistaa todellista arkea. Yritän myös ottaa/haalia itselleni lisää kuvia tänne blogiin laitettavaksi, kuva kun tunnetusti kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Näkemisiin!
Tämä viikko hujahti sen verta kiireellä, etten muistanut paljoa räpsiä kuvia, mutta yritän kuitenkin hiukan kertoilla toisesta kokonaisesta viikostani Norjassa.
Kuten otsikossa tuli jo mainittua, pääsin tällä viikolla jo ensimmäiselle luennolleni! Kurssin nimenä on Comparative and International Education (suoraan suomennettuna Vertaileva ja Kansainvälinen Koulutus), jossa pääsemme vertailemaan eri maiden koulutusjärjestelmiä, keskustelemaan siitä kuinka niistä voidaan oppia ja kaikkea muuta samaan aiheeseen liittyvää. Koska aiheena on monen maan koulutusjärjestelmät, luennoitsija luonnollisesti kysyi onko paikalla suomalaisia ja tituulerasi suomalaisten olevan tämän kurssin supertähtiä. On kuitenkin mielenkiintoista päästä tutustumaan myös muiden maiden koulutusjärjestelmiin, jotta osaisin asettaa omamme uuteen valoon.
Vaikka opinnot jo virallisesti alkoivatkin, oli tämäkin viikko vielä vahvasti täynnä sosiaalista elämää ja ystäviä. Vierailin jo toista kertaa sekä viikinkimuseossa, että kansallisgalleriassa, mutta kävimme tarkastamassa myös kulttuurihistoriallisen museon, jonka viikinkinäyttely oli kuitenkin valitettavasti tällä erää suljettu. Viime viikonloppuna kävimme myös elämäni parhaassa pulkkamäessä, joka oli peräti 2 kilometriä pitkä! Vuokrasimme porukalla omat kelkkamme ja laskimme mäen neljä kertaa läpi. Mäen alas laskettuaan pystyi hyppäämään metroon, joka vei suoraan mäen yläpäähän. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli riittämiin, enkä ole ehkä koskaan ollut niin kylmissäni ja surkeana, kun pitkällä metromatkalla takaisin kotiin. Reissu oli silti kokemisen arvoinen ja suunnittelimme menevämme sinne myös uudelleen joskus, kun rinteet ovat hiukan tyhjemmät ihmisistä.
Ystäväpiirini perustama Come Dine With Me kierros myös jatkui, tällä kertaa Sisselin maittavilla ruuilla. Tämä tapa kokoontua yksi tai kaksi kertaa viikossa jonkun luokse tekemään ja syömään yhdessä päivällistä on ollut yksi mieluisimmista kokemuksista täällä. Tätä kirjoittaessani odotan vieraiden saapumista omaa iltaani varten, jolloin pääsen näyttämään hiukan omia haparoivia taitojani ruuanlaitossa. Wish me luck.
Ensi viikolla loputkin kurssini alkavat, joten saan ehkä vihdoin maistaa todellista arkea. Yritän myös ottaa/haalia itselleni lisää kuvia tänne blogiin laitettavaksi, kuva kun tunnetusti kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Näkemisiin!
Kommentit
Lähetä kommentti